Olipa kerran pieni tyttö..

Nyt tulee vähän keveämpi postaus, ei suinkaan mitä vakavamielistä tekstiä. Vanhemmilla käydessä löysin laatikon, jossa oli meidän lasten vanhoja askarteluja, kortteja ja muuta, mitä nyt pienenä oli mieleen juolahtanut tehdä. Ei sillä, mut eipä miua ollu taidettu penskana kovinkaan ompelijan lahjoilla siunata! :D Etsin erityisesti vanhoja "lapasia", jotka tein vuonna nakki ja makkara. Olin varmaan koulussa ihan ensimmäisellä luokalla, jos sitäkään. Äitini halusi lapasia, mutta miun taidot eivät silloin riittäneet niiden tekemiseen. Halusin kuitenkin ilahduttaa äitiä. Noh, sen miä teinkin! :D Niinpä miä sitten otin trikookangastilkun ja siitä leikkasin lapasen näköiset otukset ja harsin ne kasaan. Niistä onkin ollu jälkikäteen paljon iloa ja naurua, mutta nyt niitä ei löytynyt mistään. Mihin lie ne on kadonneet!

Sen sijaan löysin muutama muuta tekelettäni, jotka ajattelin teidän iloksenne täällä jakaa! Ikää ei paljoa ole noiden tekemisessä ollut, mutta saahan niistä jonkinlaista lystiä. Ja huomaa, että kehitystä on tapahtunut vuosien aikana.;)

Tämä ihmeellinen otus esittää kaiketi nallea, tarkoitus toimia avaimenperänä? En tiijä mikä Halloween -kauhuinen nalle tämä on, mutta nähtävästi miulla on ollut siitä jonkinlainen visio :D Luullakseni oon ollut aika pieni, kun tämän oon tehnyt, jäljestä päätellen. Huomatkaa valkoisella langalla ompelu, ah! ;)

Tämä hylje on tehty huovasta ja muistan, kun sitä tein. Miusta tästä tuli oikein hieno, kun olin pieni. Mutta noh, onhan se aika vetävä, näyttää ainakin hylkeeltä! :D Ikää en kylläkään muista, kuinka vanha miä olin, ku tätä tein..

Ilmeisesti kyseessä isänalle ja äitinalle, äidille ja iskälle tietysti omat joululahjaksi ;) Olisikohan kyseessä, että oon ommellut nallet käsin vai käytinköhän ensimmäistä kertaa ompelukonetta näitä tehdessä? En ihan varmaksi mene sanomaan, mutta jälki puhukoon puolestaan! :D

Sanotaanko, etten voinut ihan vakavalla naamalla näitä tekeleitäni katsoa. Enkä myöskään lukea vanhoja tekemiäni korttejani, kyllä siinä vedet valui silmistä, kun nauratti. Kyllä tuo lapsen maailma on ihmeellinen ja nähtävästi kaikenlaista oon yrittänyt tehdä. Äiti tietysti kannusti tekemään ja ainahan hänestä kaikki tekeleet olivat hienoja, vaikka niissä olikin parantamisen varaa (jopa ne miun harsitut lapaset, jotka eivät käyttöön soveltuneet ollenkaan ;)).

Oikein lystikästä viikonlopun jatkoa kaikille! :)