Malli: Sytomyssy omasta päästä, pääkallo Johkunlaiset askareet -blogista
Lanka: Novita Pilvi ja musta akryylilanka
Kenelle: alakouluikäiselle pojalle
Näin ensialkuun, pahoittelut pitkään jatkuneesta hiljaiselosta. Pieniä käsitöitä on kyllä valmistunut keskellä kiireistä ja hektistä lapsiperhearkea, mutta en ole vain saanut töitäni siirrettyä blogin puolelle. Nyt näin hetken hiljaiselon jälkeen palaan blogin pariin hieman synkemmän asian äärelle. Hyvän ystäväni lapsi M, alakouluikäinen, sairastui syöpään ja sain M:ltä toiveen pörröisestä valkoisesta piposta, jossa on musta pääkallo. Valmiista sytomyssyistä osastolla kun ei löytynyt hänelle mieluista. Olen kulkenut ystäväni ja hänen lapsensa matkassa hyvin raskain sydämin ja yrittänyt kannatella ja myötäelää parhaani mukaan. Olemme itkeneet, pelänneet ja jakaneet asioita. Nähneet elämän olevan hyvin epäreilu ja mietitty elämän tarkoitusta ja elämän syvimpiä asioita. Samalla myös painaneet nämä ikävät asiat syvälle sydämiimme ja piilottaneet ne ulkomaailmalta, joka on jatkanut eteenpäin tavallista arkea vailla tietoa siitä, mitä kannamme hiljaa mielessämme. Ja vieläpä, mitä kaikkea ystäväni kantaa sisällään. Olemme yhdessä sanoneet asioita ääneen, joita kenenkään ei pitäisi sanoa tai joiden sanomista ääneen pelätään.
Vaikkei pahin ole lopullisesti ohi, niin sen voin sanoa, että elämä silti jatkuu. Arki jatkuu. Muuttuneena, mutta jatkuu edelleen. Vahvempina ihmisinä kuin aikaisemmin, mutta ei enää koskaan samanlaisina, kuin mitä aikaisemmin tämän matkan kulkeneet olivat. Tämä on elämän yksi puoli, josta ei puhuta, vaan kärsitään hiljaa vaieten. Tämä matka on lähentänyt meitä ystäväni kanssa ja haluan hänen tietävän, että vaikka hän putoaisi, niin olen paikalla ja otan hänestä kopin. Otin aikaisemmin ja tulen ottamaan jatkossakin.
Ps. Tähän lankaan liittyi myös eräs hassu tarina. En meinannut löytää enää mistään valkoista pörröistä lankaa, koska se oli loppunut. Lopulta löysin sellaisen ohikulkumatkalla Novitan myymälästä Korialta. Ja oli muuten viimeisiä keriä, joita oli jäljellä. Ja nämäkin kaivettiin vielä myymälän varastosta peränurkasta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa asian suhteen, vaikka kaikkialla sanottiin langasta eioota, vaan jatkoin etsimistä ja sain kuin sainkin langan käsiini. Tämä alakouluikäinen oli kaiken sen työn arvoinen ja enemmänkin, ja on jatkossakin <3