Tämän rakkauden löysin sattumoisin FB:n kirpputorilta. Oon jonkin aikaa katsellut rukkeja, huokaillut ja haaveillut, että joskus miä sellaisen omistan. Haaveillut, kuinka pääsisin talven hämärässä kehräämään lankaa. Usean kerran oon sanonu tekeväni koirastamme rukkaset - siis koirankarvalangasta. Nyt sitten tämä ihanuus sattui kohdalleni pilkkahintaan, ja miun oli pakko käydä hakemassa tämä yksilö kotiin.
Ja mikä parasta: tässä rukissa on melkein kaikki osalt tallella ja se käy ihan kehräämiseen! Ei siis olisi pelkkä koriste-esine. Hieman tarvitsee paikoitellen liimaa ja pientä ehostusta, että rukki voi toimittaa taas täysillä virkaansa. Isäni kun on näppärä käsistään, jätin hänelle ehostamisen. Iskä kun osaa tehdä sen niin, että kunnioittaa vanhaa esinettä.
Ja eikä sekään riittänyt: iskä alkoikin kertoa, kuinka rukki toimii ja miten lankaa kehrätään! Ei siis tarvitse etsiä lukuisia kirjoja tai mennä kursseille, vaan iskä voi opettaa miua kädestä pitäen kehrämään lankaa <3 Täytyy sanoa, että aika ihanaa!
Ainoa pieni harmitus on, ettei kyseinen ihanuus meidän pienen pieneen asuntoon mahdu - ainakaan vielä. Sen aikaa se saa olla vanhemmillani ja miä voin tämän kotiutumista uotellessa alkaa keräämään koirastamme karvoja talteen. Hitaasti, mutta varmasti koiran karvan kerääminen etenee, mutta vielä miä sen lankakerän siitä saa!
Ainakin aiheesta lukiessani oon törmänny, että pohjavilla olisi sitä parasta, ilmeisesti. Meidän koira ei pohjavillaa omista, mutta koiramme karva on muuten hyvin takkuuntuvaa (lue: huopuvaa) sorttia. Karva on hyvin pumpulimaista ja koirastamme tehdyt lapaset olisivat varmasti erittäin lämpimät. Soveltuisikohan koiramme karva ihan leikattuna sellaisenaan kehräämiseen?
Oletteko te lukijat kokeilleet koiran karvasta tehdä mitään? Entä oletteko kokeilleet kehrätä itse lankaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti