Syy blogihiljaisuuden takana

Kerroin edellisessä tekstissäni, kuinka olin kesän aikana kadottanut kiinnostukseni käsitöihin ja kuinka olin heikossa hapessa. Samalla kerroin elämänmuutoksesta, joka perhettämme kohtaa. Nyt on aika kertoa, mistä tarkalleen on kyse. 

Olemme tovin toivoneet perheenlisäystä ja vihdoinkin meille sellainen suodaan. Raskausaika ei kaikesta huolimatta ole sujunut helpoimmalla tavalla. Alun väsymys ja pahoinvointi vei voimia  melkein raskauden puoleen väliin, ja sitä seurasi erinäiset kivut. Kivut ovat pahentuneet raskauden edetessä ja ovat tuoneet arkeen haasteita, mutta kaikkeen olemme sopeutuneet. Pääasia, että pieni voi oikein hyvin ja toivon mukaan alkuvuodesta saamme tutustua tarkemmin tähän pieneen ihmeeseen.

Pian alkaa olla aika sanoa hetkeksi näkemiin työelämälle ja sopeutua uuteen arkeen ja jäädä äitiyslomalle. Tässä samalla olen yrittänyt panostaa käsitöihin sen, minkä on pystynyt. Kävin ostamassa ompelutarvikkeille Prymin käsityökorin, jotta ompelutarvikkeet löytyisivät paremmin vaatehuoneen uumenista. Samalla huomasin, että olen hävittänyt jonnekin nuppineulani, taas. Hmph. Jos joku sattuu niitä näkemään, saa hihkaista minulle! Ei tämä pää näköjään kaikkea muista ja onnistuu hukkaamaan hyvin tehokkaasti asioita.

Myöskin aina välistä olen virkannut peittoa meidän pienen tulevaan pinnasänkyyn. Tällä kertaa viktoriaanisia neliöitä. Myöskin toisenlainen pienempi peitto on tekeillä, samoiten kuin kaikkea muuta pientä härpäkettä, johon on tarvikkeet valmiiksi hommattu. Paljon on ideoita, mutta aika tuntuu olevan vähissä, samoiten jaksaminen. Arjen pyöritys on vienyt voimia, etenkin, kun ei enää pysty samaan kuin aikaisemmin.

Postauksia alkaa tipahtelemaan sitä mukaan, kun saan projekteja valmiiksi. Varmaankin voitte arvata, että ne painottuvat nyt aika pitkälle kaikkeen mahdolliseen meidän pienelle ;) Mutta välillä hieman aavistelen, että tässä käy hyvin tyypillisesti niin, ettei suutarin lapsella ole kenkiä.. Katsotaan, kuinka tulee käymään.