Viimeinen postaus tältä erää

Kuten huomaatte, on tämä blogi muiden blogien mukana hiljentynyt. En kuitenkaan ole lopettanut käsitöiden tekoa, vaan siirtynyt enemmän toiselle alustalle sosiaaliseen mediaan. Jatkossa töitäni voi käydä katselemassa ja kommentoimassa Instagrammissa nimimerkillä 

@inspiraation.vietavana

Tervetuloa mukaani Instagramin puolelle! 😊

Sytomyssy alakouluikäiselle

Malli: Sytomyssy omasta päästä, pääkallo Johkunlaiset askareet -blogista

Lanka: Novita Pilvi ja musta akryylilanka

Kenelle: alakouluikäiselle pojalle

Näin ensialkuun, pahoittelut pitkään jatkuneesta hiljaiselosta. Pieniä käsitöitä on kyllä valmistunut keskellä kiireistä ja hektistä lapsiperhearkea, mutta en ole vain saanut töitäni siirrettyä blogin puolelle. Nyt näin hetken hiljaiselon jälkeen palaan blogin pariin hieman synkemmän asian äärelle. Hyvän ystäväni lapsi M, alakouluikäinen, sairastui syöpään ja sain M:ltä toiveen pörröisestä valkoisesta piposta, jossa on musta pääkallo. Valmiista sytomyssyistä osastolla kun ei löytynyt hänelle mieluista. Olen kulkenut ystäväni ja hänen lapsensa matkassa hyvin raskain sydämin ja yrittänyt kannatella ja myötäelää parhaani mukaan. Olemme itkeneet, pelänneet ja jakaneet asioita. Nähneet elämän olevan hyvin epäreilu ja mietitty elämän tarkoitusta ja elämän syvimpiä asioita. Samalla myös painaneet nämä ikävät asiat syvälle sydämiimme ja piilottaneet ne ulkomaailmalta, joka on jatkanut eteenpäin tavallista arkea vailla tietoa siitä, mitä kannamme hiljaa mielessämme. Ja vieläpä, mitä kaikkea ystäväni kantaa sisällään. Olemme yhdessä sanoneet asioita ääneen, joita kenenkään ei pitäisi sanoa tai joiden sanomista ääneen pelätään.

Vaikkei pahin ole lopullisesti ohi, niin sen voin sanoa, että elämä silti jatkuu. Arki jatkuu. Muuttuneena, mutta jatkuu edelleen. Vahvempina ihmisinä kuin aikaisemmin, mutta ei enää koskaan samanlaisina, kuin mitä aikaisemmin tämän matkan kulkeneet olivat. Tämä on elämän yksi puoli, josta ei puhuta, vaan kärsitään hiljaa vaieten. Tämä matka on lähentänyt meitä ystäväni kanssa ja haluan hänen tietävän, että vaikka hän putoaisi, niin olen paikalla ja otan hänestä kopin. Otin aikaisemmin ja tulen ottamaan jatkossakin.

Ps. Tähän lankaan liittyi myös eräs hassu tarina. En meinannut löytää enää mistään valkoista pörröistä lankaa, koska se oli loppunut. Lopulta löysin sellaisen ohikulkumatkalla Novitan myymälästä Korialta. Ja oli muuten viimeisiä keriä, joita oli jäljellä. Ja nämäkin kaivettiin vielä myymälän varastosta peränurkasta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa asian suhteen, vaikka kaikkialla sanottiin langasta eioota, vaan jatkoin etsimistä ja sain kuin sainkin langan käsiini. Tämä alakouluikäinen oli kaiken sen työn arvoinen ja enemmänkin, ja on jatkossakin <3

Noshin kankaiden loppuunmyynnin saaliini

Tulin näin pikaisesti piipahtamaan vauvakuplasta blogini puolella. Arki tosiaan tällä hetkellä vie enkä ole paljoa ennättänyt pieniä käsitöitä lukuunottamatta tekemään. Pitäisi ne pienetkin työt saada siirrettyä tänne blogin puolelle. Jos nyt tässä pikkuhiljaa.

Kuten kuvasta näkyy, niin osallistuin Noshin kankaiden loppuunmyyntiin. Tällä kertaa onnistuin saamaan jotakin eikä sivusto kaatunut omalta osaltani. Tyrskykankaista ennätin saada viimeiset kymmenet sentit sinisen sävyissä. Tarkoitukseni on tehdä kankaista itselleni leggingsit, pari tunikaa ja helmikuisellemme paitoja ja housuja.

Näistä muutamista kuoseista olen tykännyt Noshilla ja tarkoitus oli joku kerta kankaat tilata. Noh, nyt se sit tuli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Katsotaan, ennätänkö itse ompelemaan vai pyydänkö äitiäni apuun. Vielä olisi resorikankaat yms. hommaamatta ja kaavat etsimättä. Mutta askel eteenpäin tämäkin.

Kiitos Nosh paketista ja harmi, että lopetit kankaiden myynnin. En ennättänyt päästä kunnolla edes vauhtiin, kun jokin aika sitten vasta teidät kunnolla kankaiden ja vaatteiden osalta löysin ja kiinnostuin. Mutta näillä mennään ja eiköhän näistä riitä tekemistä ja projektia riittämiin vauva-arjen keskelle.

Ihanaa alkavaa syksyä!

Villapuku Drops Designin ohjetta mukaellen

Malli: Vauvan villapuku Happy Days (by Drops Design)

Koko: 50/56

Lanka: Drops Baby Merino ruskea ja valkoinen

Muut: puunapit (ei muistikuvaa, mistä napit ostettu)

Puikkokoko: bambu 2mm ja 3mm

Tein meidän helmikuisellemme talveksi villapuvun. Valitettavasti en ennättänyt saamaan villapukua aivan valmiiksi syntymään menneessä, koska helmikuisemme päätti tulla maailmaan aikaisemmin, kuin oli tarkoitus. Teinkin sitten pienen syntymän jälkeen villapuvun valmiiksi.

Villapuvusta oli tarkoitus tehdä enemmänkin kokoa 62, mutta tein sitten vahingossa enemmänkin 50/56 kokoisen. Toisaalta parempi näin, koska helmikuisemme on niin lämminverinen, ettei villapuku enää mene näillä keleillä. Helmikuisemme on muuten niin hikinen, ettei ole tosikaan!

Sen verran tein malliin muutoksia, että lisäsin pituuteen 2cm (hyvä niin, koska puku olisi jäänyt muuten liian pieneksi nopeasti) ja neuloin sileää neuletta niin kauan, kunnes alkoi raglankavennukset. Tein pukuun napit ylös asti, vaikkakin todellisuudessa helmikuisemme kohdalla kaksi ylintä nappia jäävät auki.

Puku palveli talvipakkaset meillä hyvin. Nyt puku alkaakin jäämään seuraaville sukupolville, mikäli lämpimät säät jatkuvat. Vaikka puvun neulomisessa kestikin langan ollessa aika ohutta ja 2mm puikoilla parhaillaan tikutellen, niin oli puvun tekeminen kaiken vaivan arvoista.

Vaikka olenkin sensuroinut kuvasta helmikuisemme kasvot, niin voitte kuvitella tuohon mitä suloisimman ilmeen, onhan hänellä päällään kuvassa uusi villapuku ja isin sylissähän on aina pop olla ;)

Lumihiutaleet hiljaa leijailee

Malli: Peitto vauvalle

Lanka: Drops Alpaca valkoinen kaksinkertaisena ja Teddy valkoinen

Koko: 67cm x 51cm

Tein häidemme aikaan boleroa neulomalla harvalla neuloksella. Tämä kappale vain epäonnistuin, enkä jaksanut purkaa työni tulosta. Jätin sen siis odottamaan, josko keksisin sille järkevää käyttöä. Helmikuisemme syntymän aikaan mielessä pyöri peitto, joka olisi talvinen. Niinpä päätin tehdä kappaleesta pienen peiton, jota voisi käyttää kaukalossa.

Virkkasin peittoon Teddylangasta kolme lumihiutaletta: yhden ison ja kolme pienempää. Ohje oli Pinterestistä, mutta alkuperäinen löytyy näemmä Youtubesta. Itse käytin Pinterestin kautta löytynyttä ohjetta, tätä.

Koska peitto on harvaneuloksista, laskee se tuulen läpi eikä välttämättä ole niin lämmin kuin halusin. Siksi lisäsin peiton taakse Jyskistä ostetusta valkoisesta fleecestä vuoren. Tiedän, että fleecestä ollaan montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa se ajoi asiansa. Tarkoitukseni ei muutenkaan pestä peittoa kovinkaan usein, jollei mene likaiseksi ;)

Harmikseni vain Alpacasta neulottu kappale vetää kasaan ja tämän vuoksi myös vetää fleeceä ikävästi kippuraan (vaikka kappale on oikean kokoinen, pahus). Joka tapauksessa peitto on palvellut talvella kaukalossa meidän pienellä, vaikkei se nyt mikään kaikkein onnistunein kädentaidonnäyte nyt olekaan ;) Tällä mammalla on ollut hieman kädet täynnä kaikessa muussa, ettei nyt ennättänyt niin paljon viilaamaan sitä pilkkua peiton suhteen, jota normaalisti olisin tehnyt.

Virkattuja koreja jämätrikookuteesta

Malli: Trikookori

Käytetty kude: Trikookude valkoinen ja harmaa, ostettu aikoinaan Käsityömessuilta

Muut materiaalit: pätkä pitsinauhaa ja puuaskartelukuvio (ostettu Sinellistä) 

Yöpöytäni laatikko alkoi pursuamaan erilaisista vitamiinipurkeista ja minun piti saada niille jokin järkevä säilytys yöpöydälleni. En ole koskaan ollut kovinkaan hyvä muistamaan ottamaan vitamiineja, mutta yöpöydän lähettyviltä ne on helppo napsaista. Yöpöytäni laatikko vain on kovin ahdas ja pieni (ei siis kovin käytännöllinen, kiitos Ikea..), joten sinne niitä ei enää voinut säilöä.

Muistin, että minulla oli trikookudetta jäänyt ylimääräiseksi ja päätin tyhjentää varastoani sopivasti. Pohjan ja reunat virkkasin harmaalla, ja lisäsin ketjusilmoikka reunaan harmaan ketjun ryhdittämään koria. Hieman romantiikkaa sai pitsinauhan pätkällä ja puisella askartelukuviolla. Koriin mahtui hyvin vitamiinipurkkini, kosteuspyyhepaketti (aina ei ennätä/jaksa/huvita naamaa pestä, niin saa hyvin kasvot pyyhkineen kosteuspyyhkeillä) ja rasvatuubi.

Lopusta harmaasta tein hoitopöydällemme vaipoille vaippakorin, jotta vaipat saisi kätevästi napsittua siitä pienelle. Tein korin siis vaippojen mittojen mukaan. Harmaa kori onkin siis suorakaiteen muotoinen pohjasta ja tein reunaan ketjusilmukoista myöskin ketjun ryhdittämään koria.

Kalkkimaalauskokeilut esittelyssä

Hetken aikaa on pitänyt hieman hiljaisempaa hetkeä. Meidän pienellä helmikuisella olikin niin kiire isän ja äidin syliin, että hän päätti syntyä laskettua aikaa aikaisemmin ja vauhdilla. Nyt on hieman totuteltu uuteen arkeen ja rytmiin (ja unettomiin öihin).  Meidän perhe voi kuitenkin hyvin ja täällä ollaan ihan rakastuneita kauan toivottuun perheenjäseneen <3

Tarkoitus ei ole tehdä blogista perhe-elämää seuraavaa blogia, mutta ymmärrettävästä syystä käsityöt nyt keskittyvät aika pitkälle jonkin aikaa vauvoihin tai lapsiin. Joten pienoinen varoitus niille, ketkä niistä eivät nyt syystä tai toisesta ole kiinnostuneita ;)

Mutta asiaan... Ennen helmikuisemme syntymää löysin kaatopaikalle menevän keinutuolin. Sydän itki suorastaan verta, kun tämä kaunis keinutuoli olisi löytänyt tiensä roskien sekaan. Nappasin luvan kanssa keinutuolin mukaan ja isäni tarkisti tuolin liimaukset. Tuoli oli alunperin koivun värinen, mutta isäni maalasi sen tuomallani kalkkimaalilla tumman harmaaksi ja nyt tuoli istuu sisustukseemme loistavasti. Käytin Jeanne dArc Living -kalkkimaalia pintaan ja saman sarjan vahalla isäni vahasi istuinosat kestämään kovempaa kulutusta. Vahapurkista jäi hyvin vielä vahaa jäljelle, ja tähän isoon keinutuoliin meni 1,5 pientä purkkia kyseistä kalkkimaalia.

Lisäksi löysin melkein ilmaisiksi Ikean perushoitopöydän. Hoitopöytä oli alunperin puunvärinen eikä oikein miellyttänyt värinsä puolesta silmääni. Kävin paikallisessa Kärkkäisessä ja ostin sieltä Marabu ChalkyChic -kalkkimaalia vaalean harmaana, tarkalleen värin nimi Stone Grey. Purin hoitopöydän osiin ja pistin maalaten menemään. Maali oli hyvin levittyvää ja yksi tuubi (100ml) riitti oikein hyvin pöydälle, maalia jäi vielä ylikin. Hirveästi ei vain pöytää kannata naarmutella, sillä naarmut näkyvät pinnassa hyvin. Muuten on oikein hyvin kestänyt jokapäiväisessä ja ahkerassa käytössä, ja jopa kosteassa tilassa.

Isälleni keinutuolin maalaaminen ja itselleni hoitopöydän maalaaminen kalkkimaalilla olivat ensimmäiset kokeilut molemmille. Molemmat tykkäsimme kalkkimaalista, koska sillä sai hieman rouheamman pinnan, maali kuivui nopeasti ja levittyi hyvin. Lisäksi maali oli hyvin riittoisaa, eikä tarvinnut suuria määriä ostaa maalia. Myöskään kovinkaan kalliiksi maalaminen ei tullut. Kaikkea ei tietenkään kannata kalkkimaaleilla lähteä sutimaan lattiasta kattoon, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan kalkkimaalilla maalaamista. Helppoa ja näppärää, ja saa mukavan rouhean sekä eläväisen pinnan aikaiseksi. Eli jos olet harkinnut kalkkimaalilla maalaamista, mutta et ole rohjennut vielä tehdä sitä, niin tee se nyt ihmeessä. Saatat yllättyä positiivisesti ja hieman huonompikin maalari saa kaunista jälkeä aikaiseksi - ja tapauksessani myös ensikertalainen ;)

Mukavaa alkanutta kevättä kaikille tasapuolisesti täältä vauvakuplasta <3 Me täällä nautitaan ja nuuhkutellaan vauvan tuoksua <3