perjantai 31. elokuuta 2018

Noshin kankaiden loppuunmyynnin saaliini



Tulin näin pikaisesti piipahtamaan vauvakuplasta blogini puolella. Arki tosiaan tällä hetkellä vie enkä ole paljoa ennättänyt pieniä käsitöitä lukuunottamatta tekemään. Pitäisi ne pienetkin työt saada siirrettyä tänne blogin puolelle. Jos nyt tässä pikkuhiljaa.

Kuten kuvasta näkyy, niin osallistuin Noshin kankaiden loppuunmyyntiin. Tällä kertaa onnistuin saamaan jotakin eikä sivusto kaatunut omalta osaltani. Tyrskykankaista ennätin saada viimeiset kymmenet sentit sinisen sävyissä. Tarkoitukseni on tehdä kankaista itselleni leggingsit, pari tunikaa ja helmikuisellemme paitoja ja housuja.

Näistä muutamista kuoseista olen tykännyt Noshilla ja tarkoitus oli joku kerta kankaat tilata. Noh, nyt se sit tuli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Katsotaan, ennätänkö itse ompelemaan vai pyydänkö äitiäni apuun. Vielä olisi resorikankaat yms. hommaamatta ja kaavat etsimättä. Mutta askel eteenpäin tämäkin.

Kiitos Nosh paketista ja harmi, että lopetit kankaiden myynnin. En ennättänyt päästä kunnolla edes vauhtiin, kun jokin aika sitten vasta teidät kunnolla kankaiden ja vaatteiden osalta löysin ja kiinnostuin. Mutta näillä mennään ja eiköhän näistä riitä tekemistä ja projektia riittämiin vauva-arjen keskelle.

Ihanaa alkavaa syksyä!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Villapuku Drops Designin ohjetta mukaellen


Malli: Vauvan villapuku Happy Days (by Drops Design)
Koko: 50/56
Lanka: Drops Baby Merino ruskea ja valkoinen
Muut: puunapit (ei muistikuvaa, mistä napit ostettu)
Puikkokoko: bambu 2mm ja 3mm

Tein meidän helmikuisellemme talveksi villapuvun. Valitettavasti en ennättänyt saamaan villapukua aivan valmiiksi syntymään menneessä, koska helmikuisemme päätti tulla maailmaan aikaisemmin, kuin oli tarkoitus. Teinkin sitten pienen syntymän jälkeen villapuvun valmiiksi.

Villapuvusta oli tarkoitus tehdä enemmänkin kokoa 62, mutta tein sitten vahingossa enemmänkin 50/56 kokoisen. Toisaalta parempi näin, koska helmikuisemme on niin lämminverinen, ettei villapuku enää mene näillä keleillä. Helmikuisemme on muuten niin hikinen, ettei ole tosikaan!


Sen verran tein malliin muutoksia, että lisäsin pituuteen 2cm (hyvä niin, koska puku olisi jäänyt muuten liian pieneksi nopeasti) ja neuloin sileää neuletta niin kauan, kunnes alkoi raglankavennukset. Tein pukuun napit ylös asti, vaikkakin todellisuudessa helmikuisemme kohdalla kaksi ylintä nappia jäävät auki.

Puku palveli talvipakkaset meillä hyvin. Nyt puku alkaakin jäämään seuraaville sukupolville, mikäli lämpimät säät jatkuvat. Vaikka puvun neulomisessa kestikin langan ollessa aika ohutta ja 2mm puikoilla parhaillaan tikutellen, niin oli puvun tekeminen kaiken vaivan arvoista.


Vaikka olenkin sensuroinut kuvasta helmikuisemme kasvot, niin voitte kuvitella tuohon mitä suloisimman ilmeen, onhan hänellä päällään kuvassa uusi villapuku ja isin sylissähän on aina pop olla ;)

torstai 12. huhtikuuta 2018

Lumihiutaleet hiljaa leijailee



Malli: Peitto vauvalle
Lanka: Drops Alpaca valkoinen kaksinkertaisena ja Teddy valkoinen
Koko: 67cm x 51cm

Tein häidemme aikaan boleroa neulomalla harvalla neuloksella. Tämä kappale vain epäonnistuin, enkä jaksanut purkaa työni tulosta. Jätin sen siis odottamaan, josko keksisin sille järkevää käyttöä. Helmikuisemme syntymän aikaan mielessä pyöri peitto, joka olisi talvinen. Niinpä päätin tehdä kappaleesta pienen peiton, jota voisi käyttää kaukalossa.

Virkkasin peittoon Teddylangasta kolme lumihiutaletta: yhden ison ja kolme pienempää. Ohje oli Pinterestistä, mutta alkuperäinen löytyy näemmä Youtubesta. Itse käytin Pinterestin kautta löytynyttä ohjetta, tätä.

Koska peitto on harvaneuloksista, laskee se tuulen läpi eikä välttämättä ole niin lämmin kuin halusin. Siksi lisäsin peiton taakse Jyskistä ostetusta valkoisesta fleecestä vuoren. Tiedän, että fleecestä ollaan montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa se ajoi asiansa. Tarkoitukseni ei muutenkaan pestä peittoa kovinkaan usein, jollei mene likaiseksi ;)

Harmikseni vain Alpacasta neulottu kappale vetää kasaan ja tämän vuoksi myös vetää fleeceä ikävästi kippuraan (vaikka kappale on oikean kokoinen, pahus). Joka tapauksessa peitto on palvellut talvella kaukalossa meidän pienellä, vaikkei se nyt mikään kaikkein onnistunein kädentaidonnäyte nyt olekaan ;) Tällä mammalla on ollut hieman kädet täynnä kaikessa muussa, ettei nyt ennättänyt niin paljon viilaamaan sitä pilkkua peiton suhteen, jota normaalisti olisin tehnyt.


torstai 15. maaliskuuta 2018

Virkattuja koreja jämätrikookuteesta

Malli: Trikookori
Käytetty kude: Trikookude valkoinen ja harmaa, ostettu aikoinaan Käsityömessuilta
Muut materiaalit: pätkä pitsinauhaa ja puuaskartelukuvio (ostettu Sinellistä) 

Yöpöytäni laatikko alkoi pursuamaan erilaisista vitamiinipurkeista ja minun piti saada niille jokin järkevä säilytys yöpöydälleni. En ole koskaan ollut kovinkaan hyvä muistamaan ottamaan vitamiineja, mutta yöpöydän lähettyviltä ne on helppo napsaista. Yöpöytäni laatikko vain on kovin ahdas ja pieni (ei siis kovin käytännöllinen, kiitos Ikea..), joten sinne niitä ei enää voinut säilöä.

Muistin, että minulla oli trikookudetta jäänyt ylimääräiseksi ja päätin tyhjentää varastoani sopivasti. Pohjan ja reunat virkkasin harmaalla, ja lisäsin ketjusilmoikka reunaan harmaan ketjun ryhdittämään koria. Hieman romantiikkaa sai pitsinauhan pätkällä ja puisella askartelukuviolla. Koriin mahtui hyvin vitamiinipurkkini, kosteuspyyhepaketti (aina ei ennätä/jaksa/huvita naamaa pestä, niin saa hyvin kasvot pyyhkineen kosteuspyyhkeillä) ja rasvatuubi.


Lopusta harmaasta tein hoitopöydällemme vaipoille vaippakorin, jotta vaipat saisi kätevästi napsittua siitä pienelle. Tein korin siis vaippojen mittojen mukaan. Harmaa kori onkin siis suorakaiteen muotoinen pohjasta ja tein reunaan ketjusilmukoista myöskin ketjun ryhdittämään koria.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kalkkimaalauskokeilut esittelyssä


Hetken aikaa on pitänyt hieman hiljaisempaa hetkeä. Meidän pienellä helmikuisella olikin niin kiire isän ja äidin syliin, että hän päätti syntyä laskettua aikaa aikaisemmin ja vauhdilla. Nyt on hieman totuteltu uuteen arkeen ja rytmiin (ja unettomiin öihin).  Meidän perhe voi kuitenkin hyvin ja täällä ollaan ihan rakastuneita kauan toivottuun perheenjäseneen <3

Tarkoitus ei ole tehdä blogista perhe-elämää seuraavaa blogia, mutta ymmärrettävästä syystä käsityöt nyt keskittyvät aika pitkälle jonkin aikaa vauvoihin tai lapsiin. Joten pienoinen varoitus niille, ketkä niistä eivät nyt syystä tai toisesta ole kiinnostuneita ;)

Mutta asiaan... Ennen helmikuisemme syntymää löysin kaatopaikalle menevän keinutuolin. Sydän itki suorastaan verta, kun tämä kaunis keinutuoli olisi löytänyt tiensä roskien sekaan. Nappasin luvan kanssa keinutuolin mukaan ja isäni tarkisti tuolin liimaukset. Tuoli oli alunperin koivun värinen, mutta isäni maalasi sen tuomallani kalkkimaalilla tumman harmaaksi ja nyt tuoli istuu sisustukseemme loistavasti. Käytin Jeanne dArc Living -kalkkimaalia pintaan ja saman sarjan vahalla isäni vahasi istuinosat kestämään kovempaa kulutusta. Vahapurkista jäi hyvin vielä vahaa jäljelle, ja tähän isoon keinutuoliin meni 1,5 pientä purkkia kyseistä kalkkimaalia.


Lisäksi löysin melkein ilmaisiksi Ikean perushoitopöydän. Hoitopöytä oli alunperin puunvärinen eikä oikein miellyttänyt värinsä puolesta silmääni. Kävin paikallisessa Kärkkäisessä ja ostin sieltä Marabu ChalkyChic -kalkkimaalia vaalean harmaana, tarkalleen värin nimi Stone Grey. Purin hoitopöydän osiin ja pistin maalaten menemään. Maali oli hyvin levittyvää ja yksi tuubi (100ml) riitti oikein hyvin pöydälle, maalia jäi vielä ylikin. Hirveästi ei vain pöytää kannata naarmutella, sillä naarmut näkyvät pinnassa hyvin. Muuten on oikein hyvin kestänyt jokapäiväisessä ja ahkerassa käytössä, ja jopa kosteassa tilassa.

Isälleni keinutuolin maalaaminen ja itselleni hoitopöydän maalaaminen kalkkimaalilla olivat ensimmäiset kokeilut molemmille. Molemmat tykkäsimme kalkkimaalista, koska sillä sai hieman rouheamman pinnan, maali kuivui nopeasti ja levittyi hyvin. Lisäksi maali oli hyvin riittoisaa, eikä tarvinnut suuria määriä ostaa maalia. Myöskään kovinkaan kalliiksi maalaminen ei tullut. Kaikkea ei tietenkään kannata kalkkimaaleilla lähteä sutimaan lattiasta kattoon, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan kalkkimaalilla maalaamista. Helppoa ja näppärää, ja saa mukavan rouhean sekä eläväisen pinnan aikaiseksi. Eli jos olet harkinnut kalkkimaalilla maalaamista, mutta et ole rohjennut vielä tehdä sitä, niin tee se nyt ihmeessä. Saatat yllättyä positiivisesti ja hieman huonompikin maalari saa kaunista jälkeä aikaiseksi - ja tapauksessani myös ensikertalainen ;)

Mukavaa alkanutta kevättä kaikille tasapuolisesti täältä vauvakuplasta <3 Me täällä nautitaan ja nuuhkutellaan vauvan tuoksua <3


maanantai 29. tammikuuta 2018

Kirjoneulesukkia naapurin lapsille Life with Marin ohjeella

Lanka: Novita Suomalainen Sukkalanka ruskea ja valkoinen
Koot: 1- ja 4-vuotiaalle

Samaisten naapureiden, jotka ovat meitä arjessa auttaneet, lapset tarvitsivat tälle talvelle sopivat villasukat. Minulla oli hyvin jemmassa erilaisia villalankoja, joten päätin tehdä kiitokseksi lapsille lämpöiset villasukat. Tyyli oli kuulemma vapaa. Jalkojen koot kysyin naapurilta ja vielä sentteinä, koska jotenkin Novitan senttikokotaulukko tuntui kamalan suurelta.


Sopivaa lankaa myös mietin pitkään, koska tästäkin oli mielipiteitä niin paljon, kuin neulojia: sukat menivät 1- ja 4- vuotiaille ja osa oli sitä mieltä, että lapsille parhaita ovat edelleen merinovillasukat tai vauvalangasta tehdyt, osan mielestä taas 7 veikan paksuinen menee myös ihan täysiä. Päädyin tekemään Novitan Sukkalangasta, koska sitä oli varastossani ja se tuntui pehmeämmältä käteen kuin 7 veikka. Tietysti tuon ikäisillä on jo muuta välissä, eikä sukka tulisi olemaan paljasta ihoa vasten, niin langan ei pitäisi tuntua karhealta jalassa.


Nyt olin ihan ihastunut ja koukkuuntunut kirjoneuleisiin ja etenkin tuo Life with Marin villasukkamalli on ihastuttava ja olen sillä mallilla tehnyt aikaisemmin sukkia. Tämä "buumi" sai siis edelleen jatkua ;) Malli on mielestäni kaunis ja sopii hyvin sekä tytölle ja pojalle, kun värejä vain vaihtelee. Tein sukat vastaväreillä, niin nyt on sisaruksilla samanlaiset sukat, mut eri väreillä.

Ihana ohje Marilta, käykää ihmeessä kurkkaamassa ja kokeilkaa! Yksinkertainen ja helppo malli, mutta samalla niin yksinkertaisen kaunista <3 Suosittelen lämpimästi, ehdottomasti yksi lemppariohjeitani!

PS. Nyt alkaa tulla itselleni kiire, ettei meidän pieni jää ilman sukkia yms. lämmikettä. Ettei vain kävisi niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? ;) (Ja isoisäni oli eläessään suutari, joten tämä sanonta sopii hyvin tänne!).

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kestopuhdistuslappuja virkaten

Lanka: Bommix Bamboo vihreä ja harmaanruskea

Koska naapurimme on auttanut meitä paljon arjessamme, päätin tehdä naapurillemme kiitokseksi kestopuhdistuslappuja. Tein näitä naapurillemme 10 kpl, saattavat riittää ainakin hetkeksi käytössä. ;)


Naapurini vaikutti olevan iloinen pienestä lahjasta. Hänellä ei ilmeisesti ole lähipiirissä käsitöiden tekijää, joten tällaiset pieniä lahjoja on aina mukava tehdä sellaiselle, joka niitä arvostaa. Naapurin tuki ja apu on ollut meidän arjessamme korvaamaton, koska tukiverkostomme näillä seuduin on hyvin heikkoa. Joten mitenkäs käsitöiden tekijä kiittäisi avusta parhaiten kuin tekemällä jotakin itse ja näkemällä vaivaa lahjan eteen. Kiitos A ja A, että olette naapureitamme! <3

lauantai 27. tammikuuta 2018

Uniriepu ystävän tulevalle prinsessalle

Lanka: Novita Miami valkoinen, pinkki ja musta

Tämä uniriepu oli kauan tekeillä keskeneräisenä, näemmä 17.7.2016 olin julkaissut postauksen, jossa olin yhden tällaisen tehnyt. Ja tuolloin tämäkin oli keskeneräisenä, mutta jäänyt nyt sitten sinne kuuluisien keskeneräisten laatikkoon.  Nyt sitten päätin kaivaa näitä keskeneräisiä töitä kämpän kätköistä ja tehdä niitä valmiiksi. Ystävälleni T:lle on tulossa pieni prinsessa nyt muutaman kuukauden kuluttua, joten päätin tehdä tämän hänen pienelleen. Alunperin ajattelin kummitytölleni, mutta hänellä on nyt jo niin paljon erilaisia pehmoleluja, joten ehkä yksi unilelu lisää olisi tipahtanut sängyn laidalta yöllä alas ;)


Nappasin kuvat nopeasti ennen kuin lähdettiin käymään ystävääni tapaamassa. Siksi pupu on hieman ruttuisen oloinen, kun en ennättänyt ennen kuvaamista sitä venyttelemään muotoonsa. Sain pupun valmiiksi edellisyönä myöhään, ja en kehdannut enempää yönistani nipistää (jotka muutenkin alkavat olemaan olemattomat ja pätkittäiset).

Ystäväni ainakin piti pupusta kovin. Toivotaan, että se kelpaa myöskin tulevalle pienokaiselle.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Minun Anelmaiset

Malli: Anelman kukkasukat tai tuttavallisemmin Anelmaiset
Ohje: Novitan Sukkalehti 2015 s. 53 ja s. 70-71
Lanka: Novita Suomalainen sukkalanka valkoinen, harmaa ja violetti
Koko: 36/37

Pitkään katselin Anelmaisia, kun niitä yhteen aikaan eri villasukkaryhmässä tuntui vilisevän. En kuitenkaan löytänyt ihan heti omaa silmääni viehättäviä väriyhdistelmiä ja ajatus omista paksuista Anelmaisista jäi päähäni muhimaan. Kesän tienoilla aloin sitten tekemään Anelmaisiani, kun väriyhdistelmä lopulta hahmottui mielessä mieleisekseni. Jossain kohdin pidin taukoa, sillä kukkaraita ei ollut minun juttuni, vaikkakin se oli helppo tehdä. En vain mallina pitänyt sitä omanani ja sen tekeminen tuntui pakkopullalta. Siksi Anelmaisten tekeminen hieman tyssäsi ja jäi odottamaan sitä kuuluisaa inspiraatiota jälleen kerran. Ennen joulua sain kuitenkin taas itseäni niskasta kiinni, olihan minun saatava itselleni jo vihdoinkin uudet sukat!


Kirjoneulesukat ovat siitä mukavat tehdä, että kuvio vaihtelee ja työ saa koko ajan jotakin uutta, eikä tarvitse tehdä tylsästi yhtä ja samaa. Lisäksi sukista tulee mukavan paksut talvipakkasille. Olen käyttänyt Anelmaisia paljon, ja ne eivät ole enää kuvissa täysin uutukaiset.

Mitä lankana tulee, kokeilin Novitan Suomalaista Sukkalankaa. En oikein tiedä, mitä mieltä siitä olen. Lanka ainakin kantapään kohdalta menee nopeasti lyttyyn ja näytti nukkaantuvan. Mukavaa ja pehmeää neuloa, jopa pehmeämmän oloista kuin 7 veljestä, mutta taidan kuitenkin kantapäissä yms. tyytyä ennemmin 7 veljekseen. Tai ainakin tämän kerän erä taisi olla aika huonolaatuista.


Mutta jokatapauksessa, tykkään Anelmaisista. Ensi kerralla taidan vain jättää tuon kukkakuvion pois, jotta mielenkiinto säilyy ;) Ja pitsit ostin kyllä sukkia varten, mutta halusin sujauttaa sukat jalkaan loppupeleissä ilman nauhoja. Myöskin ylimääräiset kukat sun muut jätin pois, koska halusin sukkien mahtuvan myös korkeisiin nahkaisiin talvisaappaisiini (tosin ne saappaat jäävät tänä talvena käyttämättä, koska en saa niitä jalasta vedettyä pois pallomahani kanssa tai tarvitsen ainakin toisen apua siinä). Kantapään tein ristiin vahvistettuna ja koska omaan pienen jalan, jätin yhden raitakerroksen jalkateristä pois.

Tämä talvi on ollut mielenkiintoinen: ensin lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkasta on vaikka muille jakaa ja naapureidenkin autot tyssäävät parkkipaikalle pahimmillaan. Seuraavana päivänä onkin sitten vesikeli ja tiet peililiukkaat, plussa asteille mennään. Hämmentävää, mutta onneksi aina on villasukkakeli!