sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Rakkaudesta rukkiin


Tämän rakkauden löysin sattumoisin FB:n kirpputorilta. Oon jonkin aikaa katsellut rukkeja, huokaillut ja haaveillut, että joskus miä sellaisen omistan. Haaveillut, kuinka pääsisin talven hämärässä kehräämään lankaa. Usean kerran oon sanonu tekeväni koirastamme rukkaset - siis koirankarvalangasta. Nyt sitten tämä ihanuus sattui kohdalleni pilkkahintaan, ja miun oli pakko käydä hakemassa tämä yksilö kotiin.

Ja mikä parasta: tässä rukissa on melkein kaikki osalt tallella ja se käy ihan kehräämiseen! Ei siis olisi pelkkä koriste-esine. Hieman tarvitsee paikoitellen liimaa ja pientä ehostusta, että rukki voi toimittaa taas täysillä virkaansa. Isäni kun on näppärä käsistään, jätin hänelle ehostamisen. Iskä kun osaa tehdä sen niin, että kunnioittaa vanhaa esinettä.

Ja eikä sekään riittänyt: iskä alkoikin kertoa, kuinka rukki toimii ja miten lankaa kehrätään! Ei siis tarvitse etsiä lukuisia kirjoja tai mennä kursseille, vaan iskä voi opettaa miua kädestä pitäen kehrämään lankaa <3 Täytyy sanoa, että aika ihanaa!

Ainoa pieni harmitus on, ettei kyseinen ihanuus meidän pienen pieneen asuntoon mahdu - ainakaan vielä. Sen aikaa se saa olla vanhemmillani ja miä voin tämän kotiutumista uotellessa alkaa keräämään koirastamme karvoja talteen. Hitaasti, mutta varmasti koiran karvan kerääminen etenee, mutta vielä miä sen lankakerän siitä saa!

Ainakin aiheesta lukiessani oon törmänny, että pohjavilla olisi sitä parasta, ilmeisesti. Meidän koira ei pohjavillaa omista, mutta koiramme karva on muuten hyvin takkuuntuvaa (lue: huopuvaa) sorttia. Karva on hyvin pumpulimaista ja koirastamme tehdyt lapaset olisivat varmasti erittäin lämpimät. Soveltuisikohan koiramme karva ihan leikattuna sellaisenaan kehräämiseen?

Oletteko te lukijat kokeilleet koiran karvasta tehdä mitään? Entä oletteko kokeilleet kehrätä itse lankaa?

Pöllö huhuilee jälleen

Lanka: Novitan miami vadelma, valkoinen ja Kotiväki musta

Hu-huu! Hu-huu!
Iltataivas tummentuu,
kuusen latvaan kipee kuu.
Pöllö huhuu:
"Hu-huu! Hu-huu!"
Iltataivas tummentuu,
kuusen latvaan kiipee kuu.

Kyseisen lorun alkuperää en osaa sanoa, mutta muistan, että se luettuun miulle onnittelukortista, kun olin kerhoikäinen. Kortti on edelleen miulla tallessa. Vaikkei loru olekaan sen kummallisempi, niin jotenkin se jäi pieneen mieleeni hyvin jännittävä loruna.

Ja koska pöllöt ovat lähellä sydäntäni, niin tätikän kullanmuru saa jotakin pöllöaiheista näin syntymäpäivillään. Äitihän tämän lahjan jo tietää, joten ei haittaa, että se blogissani aikaisemmin vilahtaa. Tyttö on onneksi vielä niin pieni, ettei hän ymmärrä Internetistä mitään, joten ei näe lahja etukäteen!

Tein tämän suloisen pöllön jälleen Prinsessajuttu-blogin ihanalla ohjeella. Tälle pöllölle ei tullut nyt mitään pitsiä, mutta jospa se jossakin välissa sattuisi sellaisetkin saamaan vielä ennen pakettiin menoa. 

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Hellehattu pienelle tytölle

 
Kenelle: n. 1-vuotiaalle kummitytölle
Lanka: Novita kotiväki vaaleanpunainen ja Novita Miami vadelma

Vaikka tänä kesänä ei kamalasti noita helteitä olekaan ollut, niin isolippainen hellehattu ei varmaan tee kellekään pahaa? Siskoni toivoi tytölleen hellehattua ja miä ryhdyin tuumasta toimeen. Useamman kerran hellehattua tein, purin ja kerin, purin ja kerin, kun hattu ensimmäisellä kerralla mahtui jopa miunki päähän. Lopulta sain tehtyä hatun pieneen päähän sopivaksi.

Tein hatun pylvässilmukoilla kiinteiden silmuiden sijaan. Hatusta tuli joustavampi ja sen tekokin oli nopeampaa useamman purkamisen ja kerimisen jälkeen. Hattuun tein pienen perhosen koristeeksi. Ohjeen perhoseen sain FB:n käsityöryhmästä.

PS. Kun Jouluyöstä Juhannukseen meni mönkään, enkä ennättänyt kaikkia töitä tehdä valmiiksi, siirryin siitä sitten Löysäpipoisten UFO (UnFinished Objects) -rinkiin. Samalla liityin myös Juhannuksesta Jouluyöhön, joten katsotaan, saanko sen päätökseen. Työt pitäisi ilmoittaa nyt ensi kuun loppuun menneessä ja aloittaakin, o-ou. Kiirus tulloo, mut katotaa, mitä siitä tulloo!

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Marenkikesä

 

Kesäloman kunniaksi (tai tässä tapauksessa sen päättymisen kunniaksi) tekaisin illalla marenkeja. Aikaisemmin en oo niitä kokeillut tehdä, mutta eivät ne sentää niin vaikeita ollut, kuin mitä luulin! Ensimmäisiksi kokeiluksi yllättävän hyviä. Nyt niitä voi aina silloin tällöin popsia makean himoon tai käyttää koristeena.

Ihan kuin olisin pitänyt tästä blogin kirjoittamisesta jonkinlaista lomaa, kun ei ole noita postauksia vähään aikaan taas tullut. Ei ole suinkaan ollut mitenkään tarkoituksen mukaista. Käsitöitä oon kyllä tehnyt, mut mitään valmista ei ole oikein syntynyt. Nyt valmiita töitä on alkanut syntymään ja on jotakin, mitä esitellä.

Kesä on ollut meillä päin ainakin sateinen ja välillä aurinkokin paistanut. Tosin en valita, koska yöllä on ollut sentään viileämpi nukkua kun ei ole kunnon helle! Aamusta näytti, että vettä tulisi taivaan täydeltä, mutta nyt tuolla aurinko jo pilkahtelee mukavasti. Eikun auringosta nauttimaan!

Mukavaa kesänjatkoa!